Sosiaalinen media on antanut kaikille ihmisille mahdollisuuden nopeaan palautteen antamiseen julkisesti. Sen avulla pystytään mustamaalaamaan yritys nopeasti. Negatiivinen viesti kulkee valitettavasti nopeammin kuin positiivinen ja sen oikaisu on työlästä ja kuulostaa helposti eipäs-juupas -väittelyltä. Toisaalta olen huomannut, että etenkin viime aikoina on alettu antamaan myös positiivista palautetta niin julkiselle sektorille kuin yksityisellekin. Se on todella mahtavaa!
Ilokseni olen lukenut ja tykkäillyt lähikauppiaiden tulosta someen. On kuin naapuriin menisi, kun kauppiaan kasvot ovat mukavista somepäivityksistäkin tutut. Kaikenlaiset kilpailut, joiden todelliset kulut kauppiaalleovat minimaaliset, ovat loistavaa mainosta.
Facebook on kuulemma vanhusten somekanava ja olemme ilmeisesti menneet "pilaamaan" Instagraminkin. Sosiaalisia medioita tulee koko ajan lisää ja niiden käyttö on erilaista. SnapChatista viestit häviävät nopeasti ja keskustelua käydään kuvilla. Filttereitä ja äänen muuntimia on joka lähtöön. Katoaako meidän oma persoona somessa vai korostuuko se? Jään seuraamaan mitä tulevaisuus tuo.
Keskeisin tarkoitus työyhteisöissä on, että somea pyritään käyttämään viestintään, tiedonjakamiseen, palveluiden tunnetuksi tekemiseen, kansalaisten osallistamiseen ja palautteen saamiseen. Työntekijöillä on lakiin perustuva lojaliteettivelvollisuus työnantajaa kohtaan ja työnantaja odottaa työpaikan arvojen mukaista toimintaa somessakin. Se, esiintyykö somessa omana itsenään vai työroolissa, ei vaikuta siihen, saako omia mielipiteitään työnantajaa kohtaan negatiivisesti esittää. Kumpikaan ei ole sallittua. Myöskin organisaatioon liittyvien asioiden kommentointi organisaation nimissa ilman viestintäyksikön, esimiehen tai muun vastaavan henkilön lupaa on kielletty. Julkisella sektorilla työskentelevien henkilöiden on oltava tarkkana henkilökohtaisenkin somen käytön kanssa, ei pelkästään työroolissa.
Pelisääntöjen laadinta kuuluu mielestäni koko työyhteisölle. Johto laatii raamit lakiin ja työpaikan arvoihin perustuen, jonka jälkeen jokainen työyksikkö käy säännöt läpi ja tarkentaa niitä omaan yksikköön sopivaksi. Pelisääntöjen tulisi sisältää selkeät ohjeet, mitä saa/pitää ja mitä ei saa julkaista. Työpaikoilla on hyvä valita somevastaavat, joiden kautta kaikki julkaisut kulkevat, jotta julkaisut pysyvät hallinnassa ja ovat tasalaatuisia. Julkaisujen säännöllisyydestäkin olisi hyvä sopia, että julkaisuja olisi sopivin aikavälein kansalaisten mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Kun säännöt on yhdessä laadittu, ne ovat kaikkien tiedossa ja niihin on helpompi sitoutua. Pelisääntöjä on myös aika ajoin hyvä kerrata, että ne pysyvät kirkkaana mielessä.
]]>Itsestäni löytyy netistä varsin niukasti tietoa ja se on hyvä. Julkisuudesta on hyötyä silloin, kun sen avulla tehdään töitä ja rahaa. Toisaalta siitä on lukemani mukaan myös paljon haittaa, kun rauhaa ei saa ollenkaan. Esimerkiksi opettajilla ja pastoreilla näyttää olevan ope-/pastori-sometili ja henkilökohtainen tili erikseen. Uskoisin, että monella julkkiksella tai poliitikollakin, joilla työsometili on, on myös oma tili. Moni haluaa pitää perheensä ja oman elämänsä pois julkisuudesta. Useilla myös somepersoona on täysin erilainen kuin heidän kotiminänsä. Jos nämä roolit sekoittuisivat samalla somesivulla, siitä tulisi sekaannuksia.
Itselläni on erilainen kaveripiiri Facebookissa ja Instagramissa. Olen rajannut sen niin, että Facebook on minun omani, jossa saatan kirjoitella ajatuksiani avoimemmin ja myös perheeni näkyy siinä. Kaveripiiri ja etenkin näkyvyys on tarkemmin harkittu. Joskus on parempi, että kaikki eivät tiedä kaikkea. Instagram on hieman neutraalimpi ja siinä julkaisen hyvin tavanomaisia tai ei niin henkilökohtaisia julkaisuja, joten kaveriksikin "pääsee" melkein kuka tahansa tuttu. Kyllä sitä joutuu miettimään, mitä missäkin julkaisee. Että kuka sen lukee ja miten sen voi kukin tulkita. Jos katsoisin somekanaviani ulkopuolisen silmin, uskoisin niiden kuvastavan minua sellaisena kuin olen päällisin puolin. Sisimpäni tuntee vain läheisimmät ihmiset ja ne asiat käydään läpi henkilökohtaisesti, ei somessa.
]]>Jos ja kun työyhteisön jäsenet ovat somessa kavereita ja näkevät toistensa julkaisut, ovatko he kuitenkaan riittävän hyviä kavereita ymmärtääkseen julkaisujen keskeisimmän idean? Ihmisillä on ihan erilainen tapa somekäyttäytymisessä. Osa ei tunne ja tiedä toistensa taustoja, osa ei kerro itsestään mitään. Kukka- ja metsäkuvien päivittäjät ja ne, jotka eivät itse julkaise mitään saattavat olla niitä, jotka seuraavat muiden tekemisiä ja juoruavat muille ymmärtämättä asian todellista laitaa. He eivät myöskään koskaan kysy juorun kohteelta mitään. Työyhteisöissäkin syntyy kuppikuntia, jolloin osa viihtyy myös vapaa-aikana keskenään. Kun päivityksiä tulee juhlista, joihin kaikkia ei ole kutsuttu, se herättää kitkaa työpaikalla. Kannattaa miettiä tarkkaan, kenen kaveri somessa on ja mitä kaikkea siellä päivittää jos on kaikkien kaveri. Potilaiden kaveriksi ei missään nimessä pidä ryhtyä. Ammatillisuuden raja on säilytettävä.
]]>
Olen tutustunut erään vanhusten palvelukeskuksen Facebook-sivuihin ja ilahduin niistä kovasti. Jos oma läheiseni olisi kyseisessä talossa asukkaana, olisi aivan ihana saada seurata toimintaa sosiaalisestakin mediasta. Erityisesti tämä palvelee niitä omaisia, jotka asuvat kaukana ja joiden läheinen on esimerkiksi muistisairas, eikä pääse itse kertomaan päivien tapahtumista. Palvelutalon asukkailta kysytään lupa kuvien tai nimien julkaisuun. Jos lupaa ei ole tai sitä ei voida saada, on asukas rajattu kasvoista tai muusta tunnistettavasta piirteestä pois, kasvojen edessä voi olla jokin este tai se on blurrattu. Iloiset julkaisut tapahtumista tai muusta päivittäisestä askareesta on myös hyvää mainosta ja samalla haastaa yrityksiä ja vapaaehtoisia tulemaan avuksi tapahtumien järjestämisessä tai kustannuksissa.
Oma työpaikkani on sairaalassa vuodeosastolla. En voi, enkä haluakaan julkaista mitään työnantajaani tai työpaikkaani halventavaa tekstiä lojaliteettisyistä. Olisikin ihan hullua haukkua omaa työpaikkaansa ja silti työskennellä siellä päivittäin! Työntekijäpula sotealalla on valtava. Sairaalat ja muutkin terveysalan työpaikat voivat käyttää sosiaalista mediaa muun muassa rekrytointiin. Suurin osa ihmisistä käyttää päivittäin jotain sosiaalista mediaa, joten mikä olisikaan parempi mainostapa kuin mainostaa suoraan käyttäjän puhelimeen. Perinteiset rekrytointi-ilmoitukset eivät houkuttele, eivätkä eroa toisistaan juurikaan. Mukavia, asiallisia julkaisuja esimerkiksi hyvin onnistuneesta koulutuksesta tai opiskelijoiden lyhyita haastatteluja harjoittelujakson päätteeksi. Nämä asiat herättävät selailijan kiinnostuksen, että missä on noin mukava työpaikka? Sinne minäkin haluan. Juhlapyhinä sairaalan sivuilla voi toivottaa neutraalisti hyviä pyhiä ja vaikka nyt koronan aikaan lyhyita, helppoja infoja aiheesta. Lukija kiinnostuu ja jättää somen trollikommentoijat vähemmälle huomiolle lukiessaan rehellisen tuntuista lähdettä. Some on jo riittävästi mustamaalannut sotealaa, nyt on aika toimia toisinpäin.
]]>Facebookissa kaikille yhteistä on asiapitoisuus, artikkelit ja ajankohtaisuus. Kaikissa ikäänkuin julistettiin omaa sanomaa. Kaikkiin juttuihin on liitetty houkutteleva kuva saamaan selailijan kiinnostumaan tekstistä. Kahden järjestön Facebook-sivuilla oli linkit Instagram-tiliin, yhdellä ei. Sekin löytyi kuitenkin haulla.
Instagramissa yksi järjestö erottui teemavärillä, joka toistui jokaisessa julkaisussa. Instagramin etuna on nopea viestitys kuvan avulla, jolloin kuvan on oltava kiinnostava. Kahden järjestön sivut jatkoivat asiapitoista sisältöään samalla linjalla kuin Facebookissakin, mutta kolmannen järjestön sivut koostuivat lähinnä meemeistä ja seassa myös koulutusilmoituksia ja käytännön asiaa. Se tuntui hämmentävältä ja epäuskottavalta.
Kaikki kolme järjestöä löytyivät myös Twitteristä, jossa yllättäin Instagramissa meemeillä leikitellyt järjestö oli jälleen muuttunut asialliseksi. Yhteistä kaikille kolmelle on selkeiden #-merkkien käyttö ja lyhyet twiitit. Kaikilla on linkkejä omiin ammattilehtiin tai uutisiin, joka tekee tekstistä luotettavan oloista.
LinkedIn sosiaalisena mediana on ehkä hieman yksipuolinen, vähän samaan tapaan kuin Twitterkin. Siinä ei esiinny keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa samalla lailla kuin esimerkiksi Facebookissa. Ihmiset, kuten järjestötkin esiintyvät omalla nimellään. LinkedInissä julkaisut olivat saaneet hyvin vähän tai ei ollenkaan tykkäyksiä. Tämä sivusto ei ilmeisesti toimi tämän kaltaiseen tiedottamiseen järjestöasioissa.
Jälleen Facebook nousi mielestäni monipuolisimpana esiin. Facebookissa järjestön sivuilla saattoi olla vielä suljettuja ryhmiä, joihin pääsi liittymään vain ne, jotka esimerkiksi ammattinsa puolesta siihen ryhmään kuuluivat. Erilaisia tapahtumakutsuja, arvontoja yms on mahdollista suorittaa sivustojen kautta. Järjestöasioissa kuuluvuus ja oikean asian tiedottaminen lienevätkin sosiaalisessa mediassa tavoitteena ja tällä sivustolla siinä onnistuvatkin hyvin.
]]>Olen kirjautunut Twitteriin kuukausia sitten, mutta en ole käyttänyt sitä kertaakaan sen jälkeen. Muun muassa yhdistystoiminnassa Twitter on nopea ja tehokas tapa yksittäisen henkilön tai yhdistyksen taholta laajan yleisön tiedottamiseen ja mielipiteiden jakamiseen. Yhtenä esimerkkinä löysin Tehyn ja Milla-Riikka Rytkösen, joka on hyvin ahkera twiittaaja ja mielipidevaikuttaja. Twiittaus on levinnyt koko maailman käyttöön, ulkomaisen politiikan puolella Donald Trump on ehkä yksi tunnetuimmista twiittaajista. Tämän hetken suosituimmaksi aiheeksi nousee COVID-19, joka kiinnostaa itseänikin sote-puolen työntekijänä. Hakusanalla hakemalla pääsee valitsemaan joko yksittäisten henkilöiden twiittauksia tai voi valita esimerkiksi THL:n, jota seurata ja saada syötteeseensä valitut twiitit. Myös työnantajallani on konserniviestinnän ylläpitämä Twitter-sivusto, jonka viestintää pidän luotettavana.
Työssä ja yhdistystoiminnassa olen käyttänyt Facebookia, lähinnä kevyeen tiedottamiseen ja mainostamiseen. Facebook on mielenkiintoinen. Siitä näkee kuinka monta klikkausta mikäkin julkaisu on saanut ja sen mukaan julkaisija pystyy seuraamaan ja muokkaamaan aiheita, jotka lukijoita kiinnostaa. Facebook on myös kevyt lähestymistapa laajalle, heterogeeniselle ihmisjoukolle. Kommentointi on melko vapaata. Kommentteja lukiessa julkaisija pystyy havaitsemaan, mikä ihmisiä kiinnostaa. Jos käytössä on julkiset sivut, täytyy osata suodattaa trollit pois. Suljettu ryhmä on siinä mielessä mukavampi, että sen kautta voidaan esimerkiksi ottaa ilmoittautumisia tapahtumiin ja tiedottaa yksityisemmistä asioista.
]]>kuvat: https://pixabay.com/fi/
]]>