lauantai, 11. huhtikuu 2020

Oppimistehtävä #4: Arvio sosiaalisen median hyödyntämisestä tulevaisuudessa

Tämän kurssin aikana olen päässyt pohtimaan sosiaalisen median monipuolisuutta. Olen ajatellut sen käyttöönottoa työyhteisössä perehdytyksessä, viestinnässä ja rekrytoinnissa. Suljettujen ryhmien käyttöä voisi ajatella työyhteisöjen sisällä tiedon kulkemisessa. Sen ongelmana on se, kuinka työ- ja vapaa-aika rajataan jos molemmat asiat kulkevat somessa mukana. Jos esimerkiksi Instagramissa olisi helpommin vaimennettavissa oleva julkaisija, sen voisi vaimentaa aina vapailla ja loma-aikana, mutta työaikana sitä voisi vilkaista (tauolla tai työpäivän aluksi). Suunnittelin työyhteisön sisäistä tiedonkulkua, etenkin nyt pandemia-aikana kun kokonntumiset on kiellettyjä. Kaikilla on älypuhelimet, monella työpuhelimenakin, joten sen hyödyntämistä voisi miettiä ihan tosissaan.

Sosiaalinen media on antanut kaikille ihmisille mahdollisuuden nopeaan palautteen antamiseen julkisesti. Sen avulla pystytään mustamaalaamaan yritys nopeasti. Negatiivinen viesti kulkee valitettavasti nopeammin kuin positiivinen ja sen oikaisu on työlästä ja kuulostaa helposti eipäs-juupas -väittelyltä. Toisaalta olen huomannut, että etenkin viime aikoina on alettu antamaan myös positiivista palautetta niin julkiselle sektorille kuin yksityisellekin. Se on todella mahtavaa!

Ilokseni olen lukenut ja tykkäillyt lähikauppiaiden tulosta someen. On kuin naapuriin menisi, kun kauppiaan kasvot ovat mukavista somepäivityksistäkin tutut. Kaikenlaiset kilpailut, joiden todelliset kulut kauppiaalleovat minimaaliset, ovat loistavaa mainosta. 

Facebook on kuulemma vanhusten somekanava ja olemme ilmeisesti menneet "pilaamaan" Instagraminkin. Sosiaalisia medioita tulee koko ajan lisää ja niiden käyttö on erilaista. SnapChatista viestit häviävät nopeasti ja keskustelua käydään kuvilla. Filttereitä ja äänen muuntimia on joka lähtöön. Katoaako meidän oma persoona somessa vai korostuuko se? Jään seuraamaan mitä tulevaisuus tuo. 

 

 

lauantai, 11. huhtikuu 2020

Oppimistehtävä #2 C: Sosiaalisen median pelisäännöt

En valinnut oman työyhteisöni sosiaalisen median pelisääntöjä tarkasteluuni, vaan valitsin umpimähkään netistä Laukaan kunnan säännöt https://peda.net/laukaa/smo/lksmk/smsko, jotka ovat julkisesti saatavilla. Tein kuitenkin vertailua Laukaan kunnan ja oman työyhteisöni somepelisääntöjen välillä. Molemmat olivat hyvin samanlaiset. Hyvää oli, että pelisäännöissä aluksi kerrattiin, mitä kaikkea some tarkoittaa. Ei pelkästään Facebookia, vaan kaikenlaisia mediapalveluita ja verkkoyhteisöjä, joissa voi keskustella tai jakaa materiaalia. Välttämättä kaikille ei edelleenkään ole selvää, mikä näkyvyys omalla julkaisulla on.

Keskeisin tarkoitus työyhteisöissä on, että somea pyritään käyttämään viestintään, tiedonjakamiseen, palveluiden tunnetuksi tekemiseen, kansalaisten osallistamiseen ja palautteen saamiseen. Työntekijöillä on lakiin perustuva lojaliteettivelvollisuus työnantajaa kohtaan ja työnantaja odottaa työpaikan arvojen mukaista toimintaa somessakin. Se, esiintyykö somessa omana itsenään vai työroolissa, ei vaikuta siihen, saako omia mielipiteitään työnantajaa kohtaan negatiivisesti esittää. Kumpikaan ei ole sallittua. Myöskin organisaatioon liittyvien asioiden kommentointi organisaation nimissa ilman viestintäyksikön, esimiehen tai muun vastaavan henkilön lupaa on kielletty. Julkisella sektorilla työskentelevien henkilöiden on oltava tarkkana henkilökohtaisenkin somen käytön kanssa, ei pelkästään työroolissa. 

Pelisääntöjen laadinta kuuluu mielestäni koko työyhteisölle. Johto laatii raamit lakiin ja työpaikan arvoihin perustuen, jonka jälkeen jokainen työyksikkö käy säännöt läpi ja tarkentaa niitä omaan yksikköön sopivaksi. Pelisääntöjen tulisi sisältää selkeät ohjeet, mitä saa/pitää ja mitä ei saa julkaista. Työpaikoilla on hyvä valita somevastaavat, joiden kautta kaikki julkaisut kulkevat, jotta julkaisut pysyvät hallinnassa ja ovat tasalaatuisia. Julkaisujen säännöllisyydestäkin olisi hyvä sopia, että julkaisuja olisi sopivin aikavälein kansalaisten mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Kun säännöt on yhdessä laadittu, ne ovat kaikkien tiedossa ja niihin on helpompi sitoutua. Pelisääntöjä on myös aika ajoin hyvä kerrata, että ne pysyvät kirkkaana mielessä.

perjantai, 10. huhtikuu 2020

Oppimistehtävä #2 b: Digitaalinen identiteetti

Kävin tänään googlaamassa mitä minusta löytyy hakukoneen avulla. Olen pyrkinyt olemaan suht tarkka, ettei julkista tietoa paljoa löytyisi. Minulla näyttää olevan muutama nimikaimakin, joten klikkailin aika monta sivua auki. Välillä osui omaan, välillä vastassa oli vieraat kasvot tai tiedot. Linkkejä somesivuille ei löytynyt Linkediniä lukuunottamatta, ne olen estänyt. Yhteystiedot ja titteli työpaikalle löytyi. Myös entisen työpaikan yhteystiedot löytyivät. Yllätyksekseni jo unohtunut raportti On the Go – VETPRO – liikkuvuushankkeesta Norjassa vuodelta 2013 tuli vastaan http://www.hyria.fi/files/10460/AMIEDU_VETPRO_On_the_Go_MATKARAPORTTI_Norja.pdf . Tämä löytö muistutti itseäni siitä, että netissä kaikki säilyy ikuisesti. Toisaalta muistan joskus vuosia sitten googlanneeni itseni ja silloin löytyi paljon kuvia ammattiosaston hallitustoimista. Nyt niitä ei löytynyt ollenkaan. Hallitus ja sivusto on vaihtunut, voisiko sillä olla vaikutusta, en tiedä.

Itsestäni löytyy netistä varsin niukasti tietoa ja se on hyvä. Julkisuudesta on hyötyä silloin, kun sen avulla tehdään töitä ja rahaa. Toisaalta siitä on lukemani mukaan myös paljon haittaa, kun rauhaa ei saa ollenkaan. Esimerkiksi opettajilla ja pastoreilla näyttää olevan ope-/pastori-sometili ja henkilökohtainen tili erikseen. Uskoisin, että monella julkkiksella tai poliitikollakin, joilla työsometili on, on myös oma tili. Moni haluaa pitää perheensä ja oman elämänsä pois julkisuudesta. Useilla myös somepersoona on täysin erilainen kuin heidän kotiminänsä. Jos nämä roolit sekoittuisivat samalla somesivulla, siitä tulisi sekaannuksia. 

Itselläni on erilainen kaveripiiri Facebookissa ja Instagramissa. Olen rajannut sen niin, että Facebook on minun omani, jossa saatan kirjoitella ajatuksiani avoimemmin ja myös perheeni näkyy siinä. Kaveripiiri ja etenkin näkyvyys on tarkemmin harkittu. Joskus on parempi, että kaikki eivät tiedä kaikkea. Instagram on hieman neutraalimpi ja siinä julkaisen hyvin tavanomaisia tai ei niin henkilökohtaisia julkaisuja, joten kaveriksikin "pääsee" melkein kuka tahansa tuttu. Kyllä sitä joutuu miettimään, mitä missäkin julkaisee. Että kuka sen lukee ja miten sen voi kukin tulkita. Jos katsoisin somekanaviani ulkopuolisen silmin, uskoisin niiden kuvastavan minua sellaisena kuin olen päällisin puolin. Sisimpäni tuntee vain läheisimmät ihmiset ja ne asiat käydään läpi henkilökohtaisesti, ei somessa.

perjantai, 10. huhtikuu 2020

Oppimistehtävä #2 a: Tietosuojakysymykset

Tänään olen tutkaillut tietosuojaan liittyviä asioita. Olen miettinyt työyhteisöjen käyttäytymistä somessa ja toisaalta ihan toisena asiana omien potilastietojen katsomiseen liittyviä kysymyksiä.

Jos ja kun työyhteisön jäsenet ovat somessa kavereita ja näkevät toistensa julkaisut, ovatko he kuitenkaan riittävän hyviä kavereita ymmärtääkseen julkaisujen keskeisimmän idean? Ihmisillä on ihan erilainen tapa somekäyttäytymisessä. Osa ei tunne ja tiedä toistensa taustoja, osa ei kerro itsestään mitään. Kukka- ja metsäkuvien päivittäjät ja ne, jotka eivät itse julkaise mitään saattavat olla niitä, jotka seuraavat muiden tekemisiä ja juoruavat muille ymmärtämättä asian todellista laitaa. He eivät myöskään koskaan kysy juorun kohteelta mitään. Työyhteisöissäkin syntyy kuppikuntia, jolloin osa viihtyy myös vapaa-aikana keskenään. Kun päivityksiä tulee juhlista, joihin kaikkia ei ole kutsuttu, se herättää kitkaa työpaikalla. Kannattaa miettiä tarkkaan, kenen kaveri somessa on ja mitä kaikkea siellä päivittää jos on kaikkien kaveri. Potilaiden kaveriksi ei missään nimessä pidä ryhtyä. Ammatillisuuden raja on säilytettävä.

 

torstai, 9. huhtikuu 2020

Oppimistehtävä #1 c: Sosiaalisen median sovellusten hyödyntäminen omalla alalla

Sosiaali- ja terveysalalla sosiaalisen median käytössä haasteeksi nousee tietosuoja ja toisaalta myös sananvapaus. Plussapuolena positiivisen vaikuttamisen keinot ovat myös moninaiset.

Olen tutustunut erään vanhusten palvelukeskuksen Facebook-sivuihin ja ilahduin niistä kovasti. Jos oma läheiseni olisi kyseisessä talossa asukkaana, olisi aivan ihana saada seurata toimintaa sosiaalisestakin mediasta. Erityisesti tämä palvelee niitä omaisia, jotka asuvat kaukana ja joiden läheinen on esimerkiksi muistisairas, eikä pääse itse kertomaan päivien tapahtumista. Palvelutalon asukkailta kysytään lupa kuvien tai nimien julkaisuun. Jos lupaa ei ole tai sitä ei voida saada, on asukas rajattu kasvoista tai muusta tunnistettavasta piirteestä pois, kasvojen edessä voi olla jokin este tai se on blurrattu. Iloiset julkaisut tapahtumista tai muusta päivittäisestä askareesta on myös hyvää mainosta ja samalla haastaa yrityksiä ja vapaaehtoisia tulemaan avuksi tapahtumien järjestämisessä tai kustannuksissa. 

Oma työpaikkani on sairaalassa vuodeosastolla. En voi, enkä haluakaan julkaista mitään työnantajaani tai työpaikkaani halventavaa tekstiä lojaliteettisyistä. Olisikin ihan hullua haukkua omaa työpaikkaansa ja silti työskennellä siellä päivittäin! Työntekijäpula sotealalla on valtava. Sairaalat ja muutkin terveysalan työpaikat voivat käyttää sosiaalista mediaa muun muassa rekrytointiin. Suurin osa ihmisistä käyttää päivittäin jotain sosiaalista mediaa, joten mikä olisikaan parempi mainostapa kuin mainostaa suoraan käyttäjän puhelimeen. Perinteiset rekrytointi-ilmoitukset eivät houkuttele, eivätkä eroa toisistaan juurikaan. Mukavia, asiallisia julkaisuja esimerkiksi hyvin onnistuneesta koulutuksesta tai opiskelijoiden lyhyita haastatteluja harjoittelujakson päätteeksi. Nämä asiat herättävät selailijan kiinnostuksen, että missä on noin mukava työpaikka? Sinne minäkin haluan. Juhlapyhinä sairaalan sivuilla voi toivottaa neutraalisti hyviä pyhiä ja vaikka nyt koronan aikaan lyhyita, helppoja infoja aiheesta. Lukija kiinnostuu ja jättää somen trollikommentoijat vähemmälle huomiolle lukiessaan rehellisen tuntuista lähdettä. Some on jo riittävästi mustamaalannut sotealaa, nyt on aika toimia toisinpäin.