Kävin tänään googlaamassa mitä minusta löytyy hakukoneen avulla. Olen pyrkinyt olemaan suht tarkka, ettei julkista tietoa paljoa löytyisi. Minulla näyttää olevan muutama nimikaimakin, joten klikkailin aika monta sivua auki. Välillä osui omaan, välillä vastassa oli vieraat kasvot tai tiedot. Linkkejä somesivuille ei löytynyt Linkediniä lukuunottamatta, ne olen estänyt. Yhteystiedot ja titteli työpaikalle löytyi. Myös entisen työpaikan yhteystiedot löytyivät. Yllätyksekseni jo unohtunut raportti On the Go – VETPRO – liikkuvuushankkeesta Norjassa vuodelta 2013 tuli vastaan http://www.hyria.fi/files/10460/AMIEDU_VETPRO_On_the_Go_MATKARAPORTTI_Norja.pdf . Tämä löytö muistutti itseäni siitä, että netissä kaikki säilyy ikuisesti. Toisaalta muistan joskus vuosia sitten googlanneeni itseni ja silloin löytyi paljon kuvia ammattiosaston hallitustoimista. Nyt niitä ei löytynyt ollenkaan. Hallitus ja sivusto on vaihtunut, voisiko sillä olla vaikutusta, en tiedä.

Itsestäni löytyy netistä varsin niukasti tietoa ja se on hyvä. Julkisuudesta on hyötyä silloin, kun sen avulla tehdään töitä ja rahaa. Toisaalta siitä on lukemani mukaan myös paljon haittaa, kun rauhaa ei saa ollenkaan. Esimerkiksi opettajilla ja pastoreilla näyttää olevan ope-/pastori-sometili ja henkilökohtainen tili erikseen. Uskoisin, että monella julkkiksella tai poliitikollakin, joilla työsometili on, on myös oma tili. Moni haluaa pitää perheensä ja oman elämänsä pois julkisuudesta. Useilla myös somepersoona on täysin erilainen kuin heidän kotiminänsä. Jos nämä roolit sekoittuisivat samalla somesivulla, siitä tulisi sekaannuksia. 

Itselläni on erilainen kaveripiiri Facebookissa ja Instagramissa. Olen rajannut sen niin, että Facebook on minun omani, jossa saatan kirjoitella ajatuksiani avoimemmin ja myös perheeni näkyy siinä. Kaveripiiri ja etenkin näkyvyys on tarkemmin harkittu. Joskus on parempi, että kaikki eivät tiedä kaikkea. Instagram on hieman neutraalimpi ja siinä julkaisen hyvin tavanomaisia tai ei niin henkilökohtaisia julkaisuja, joten kaveriksikin "pääsee" melkein kuka tahansa tuttu. Kyllä sitä joutuu miettimään, mitä missäkin julkaisee. Että kuka sen lukee ja miten sen voi kukin tulkita. Jos katsoisin somekanaviani ulkopuolisen silmin, uskoisin niiden kuvastavan minua sellaisena kuin olen päällisin puolin. Sisimpäni tuntee vain läheisimmät ihmiset ja ne asiat käydään läpi henkilökohtaisesti, ei somessa.